Suomi osoittaa arvostustaan sota-ajan uhreille muistomerkkien, hautausmaiden ja virallisten muistopäivien kautta, jotka keskittyvät erityisesti talvi-, jatko- ja Lapin sodissa palvelleisiin veteraaneihin ja kaatuneisiin. Veteraaneille järjestetään erityispalveluja, juhlatilaisuuksia ja kouluissa toteutettavia opetuskokonaisuuksia. Julkiset muistotilaisuudet ja puolustusvoimien osallistuminen korostavat yhteiskunnan sitoutumista muiston vaalimiseen. Tällaiset toimet eivät pelkästään käsittele menneisyyttä, vaan tukevat myös kansallista yhteisymmärrystä ja historian jatkumoa. Sotiin liittyvä muisto vahvistaa suomalaista identiteettiä ja kasvattaa erityisesti nuorten ymmärrystä menneiden tapahtumien merkityksestä nykyajan arvojen ja kansallisen itsetunnon kannalta.
Kirjallisuuden ja elokuvien rooli on ollut keskeinen toisen maailmansodan tapahtumien muistamisessa ja kansallisen identiteetin vahvistamisessa. Väinö Linnan teos “Tuntematon sotilas” sekä useat suomalaiset sotaelokuvat avaavat sodan kokemuksia sekä rintamalta että kotirintamalta inhimillisellä tavalla. Nämä teokset auttavat katsojia ja lukijoita ymmärtämään sodan todellisuutta ja sen seurauksia. Kulttuurinen kerronta toimii siltana historian ja nykypäivän välillä ja mahdollistaa sukupolvien välisen keskustelun. Ne säilyttävät elävänä kansallista muistia ja varmistavat, että toisen maailmansodan vaikutukset Suomen yhteiskuntaan ja kehitykseen eivät unohdu vaan siirtyvät osaksi kollektiivista tietoisuutta ja arvopohjaa tuleville sukupolville.
Toisen maailmansodan tapahtumien opetus on merkittävä osa Suomen koulutusjärjestelmää. Oppilaita ohjataan tarkastelemaan sotien syitä, kulkua ja seurauksia kriittisesti ja empaattisesti, niin kansallisesta kuin kansainvälisestäkin näkökulmasta. Opetuksessa painotetaan poliittisten päätösten merkitystä ja sodan vaikutuksia tavallisten ihmisten elämään. Museovierailut ja käynnit muistopaikoilla tukevat oppimista konkreettisella tavalla, ja veteraanien vierailut kouluissa tarjoavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia kuulla kokemuksia suoraan aikalaisten suusta. Tällaiset kokemukselliset oppimismuodot syventävät ymmärrystä siitä, kuinka vaikeista ajoista selvittiin ja miksi historian muistaminen on tärkeä osa kansallista kasvatusta ja yhteiskunnallista eheyttä.
Sodan aikainen sinnikkyys ja periksiantamattomuus ovat juurtuneet osaksi suomalaista kansanluonnetta ja nousseet keskeiseksi osaksi kansallisia arvoja. Käsite 'sisu' – kyky kestää vaikeuksia ja toimia päättäväisesti – nousi esiin juuri sotavuosina ja on siitä lähtien pysynyt keskeisenä osana suomalaisuutta. Tämän luonteenpiirteen vaikutus näkyy edelleen eri elämänalueilla: politiikassa, koulutuksessa, urheilussa ja jokapäiväisessä arjessa. Historialliset kokemukset ovat muokanneet asennetta vaikeuksiin, ja sitkeydestä on tullut ihanne, jota yhteiskunta ylläpitää ja siirtää eteenpäin. Esimerkit, kertomukset ja koulutus pitävät tätä perintöä elossa, vahvistaen yhteisöllisyyttä ja jatkuvuutta yli sukupolvien – muistuttaen meitä siitä, kuinka tärkeää on kestää ja rakentaa parempaa tulevaisuutta.